Lapsiasiavaltuutetun esipuhe

Harvojen yhteiskunta vai kaikkien kansakunta?

Lapsiasiavaltuutetun toimiston työ pohjautuu YK:n lapsen oikeuksien yleissopimukseen (SopS 59 ja 60/1991) sekä lakiin lapsiasiavaltuutetusta (1221/2004) ja valtioneuvoston asetukseen lapsiasiavaltuutetusta (274/2005).

Työtä viitoittaa lapsiasiavaltuutetun strategia[1], jota vuosittainen toimintasuunnitelma konkretisoi.

Lapsiasiavaltuutettu antaa vuosittain toimintakertomuksensa valtioneuvostolle (laki lapsiasiavaltuutetusta 3 §). Toimintakertomusta kutsutaan Vuosikirjaksi.

Kertomukseen on sisällytettävä arvio lasten oikeuksien toteutumisesta, lasten hyvinvoinnin ja elinolojen kehityksestä sekä lainsäädännössä havaituista puutteista. Vuoden 2014 lopulla eduskunta teki lakiin lapsiasiavaltuutetusta lisäyksen, jonka mukaisesti lapsiasiavaltuutettu antaa kertomuksen toimialaltaan eduskunnalle joka neljäs vuosi.

Nyt käsillä oleva Vuosikirja luovutetaan ensimmäistä kertaa pääministerille korostaen koko valtioneuvoston ja kaikkien ministeriöiden roolia YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen toimeenpanossa.

Vuosikirjaa varten pyydettiin laajasti viranomaisilta, järjestöiltä sekä yksittäisiltä asiantuntijoilta lausunnot hallituskauden toimista ja niiden vaikutuksista lapsiin (lausuntoaika 14.11.–15.12.2014, yhteensä 43 kpl, LAPS/202/2014).

Vuosikirjassa luodaan katsaus muutostekijöihin lasten hyvinvoinnissa ja Suomen lapsipolitiikassa jaottelulla vahvuudet-heikkoudet-uhat-mahdollisuudet. Vuosikirjan arvio-osassa seurataan Lasten hyvinvoinnin kansallisten indikaattoreiden[2] teemajaottelua:

  • Materiaalinen elintaso
  • Kasvuympäristön turvallisuus
  • Terveys ja hyvinvointi
  • Koulu ja oppiminen
  • Perhe, vapaa-aika ja osallisuus
  • Yhteiskunnan tarjoama tuki ja suojelu

Kussakin kuudessa kohdassa on luotu katsaus YK:n lapsen oikeuksien komitean Suomea koskeviin viimeisimpiin suosituksiin vuodelta 2011, annettu arvio lasten hyvinvoinnista pohjautuen Lasten hyvinvoinnin kansallisiin indikaattoreihin, tehty yhteenveto hallituskauden keskeisistä toimista sekä näiden pohjalta annettu lapsiasiavaltuutetun arvio ja suositukset. Erityisryhmien kysymyksiä on käsitelty omana kokonaisuutenaan.

Viitattaessa hallitusohjelmiin niillä tarkoitetaan pääministeri Jyrki Kataisen ja pääministeri Alexander Stubbin hallitusohjelmia (22.6.2011, 24.6.2014).Vuosikirjassa luodaan myös katsaus lapsiasiavaltuutetun toimiston työhön vuonna 2014.

Vuosikirja on jaoteltu neljään kokonaisuuteen vuoden 2014 syksyllä luodun toimintasuunnitelmajaottelun mukaisesti:

  1. Arvioi ja seuraa
  2. Edistää ja kehittää
  3. Verkostoi ja viestii
  4. Toimisto

Hallituskauden toimien arviointia vaikeuttaa monien hallituksen keskeisten tavoitteiden ja niitä koskevan valmistelun venyminen hallituskauden lopulle. Lasten oikeuksien toteutumiseen sekä palvelujärjestelmän toimivuuteen lasten ja lapsiperheiden kannalta liittyvät muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistus (sote-uudistus) ja varhaiskasvatuslain uudistus, joiden lopputulemasta ei hallituskauden lopussa ole ollut varmuutta ja selvyyttä.

Vuosikirjassa lapsilla tarkoitetaan YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaisesti alle 18-vuotiaita, joita Suomessa on noin 1,1 miljoonaa. Yhteensä lapsiperheisiin kuuluu väestöstä noin 40 prosenttia.

Onkin ymmärrettävää, että lasten oikeuksien ja hyvinvoinnin kehitys eivät ole lineaarisia suuntaan tai toiseen, vaan tilannekuvassa on monta ristikkäistä kehityssuuntaa samaan aikaan. Tätä voidaan kuvata huolipuheena muun muassa sanoilla eriarvoistuminen, terveyserojen kasvu, sosiaalisen kierron tai nousun pysähtyminen.

Lasten oma yleisarvio hyvinvoinnistaan ja elämästään on Suomessa valoisa. Se on Pohjoismaista paras. Lapsistamme noin 90 prosenttia kokee elämänsä hyvänä.[3]

Vaikka Suomi on yksi ihmiskunnan parhaista maista elää lapsena, nykytilan pysyttäminen ei ole elinvoimaisen kansakunnan tavoite. Pystymme parempaan. Suomen on pystyttävä yhdistämään alati syventyvä tutkimustieto lapsen kasvusta ja kehityksestä dynaamiseen yhteiskunnan uudistamiseen – menemättä kuitenkaan hallitsemattomaan muutosmyllyyn.

Lapsista näemme huomenna, mikä meille aikuisille on ollut tärkeää tänään. Kestävä yhteiskunta perustuu huolenpitoon lapsista.

Läpileikkaavana johtopäätöksenä voidaan todeta, että YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen tunnettuutta sitovana juridisena ihmisoikeussopimuksena pitää vahvistaa Suomessa kaikilla hallinnon tasoilla sekä työmarkkinajärjestöjen ja elinkeinoelämän piirissä.

Kiitän koko valtioneuvostoa sekä erityisesti sosiaali- ja terveysministeriötä, ulkoasiainministeriötä, oikeusministeriötä ja valtiovarainministeriötä yhteisestä työstä.

Kiitän Suomen eduskuntaa sekä erityisesti työ- ja tasa-arvovaliokuntaa tärkeistä strategisista muutoksista lakiin lapsiasiavaltuutetusta vuoden 2014 syysistuntokaudella.

Kiitän maamme lapsi-, nuoriso- ja perhejärjestöjä niiden väsymättömistä ponnisteluista lapsiystävällisen yhteiskunnan puolesta.

Kiitän uskonnollisia yhdyskuntia niiden roolista lapsen oikeuksien edistäjinä sekä erityisesti Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa esimerkillisestä suunnannäyttäjän tahdosta lapsivaikutusten arvioinnissa.

Kiitän tutkimusyhteisöjämme ja yksittäisiä tutkijoita vahvasta ja alati kehittyvästä tietoperustasta.

Erityisen kiitoksen osoitan Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle, joka julkaisi vuoden 2014 lopulla Lasten hyvinvoinnin kansalliset indikaattorit.

Kiitän tiiviistä työtoveruudesta YK:n lapsen oikeuksien komiteaa ja sen valmistelijoita, Euroopan Neuvoston lapsioikeustoimijoita sekä Euroopan lapsiasiavaltuutettujen verkostoa ENOCia, jonka merkitys yhteisen Euroopan rakentamisessa on osoittautunut tärkeämmäksi kuin pystyimme muutama vuosi sitten aavistamaan.

Kiitän Nuoria neuvonantajiani hyvistä virikkeistä ja antoisista keskusteluista.

Kiitän toimistoani erinomaisesta työotteesta ja lapsiasiavaltuutetun tehtävän ennakkoluulottomasta kehittämisestä. Paraskin instrumentti vaatii säännöllisen virittämisen. Siksi lain lapsiasiavaltuutetusta uudistaminen oli välttämätöntä.

Toisekseen lapsiasiavaltuutetun toimistossa toimeenpannut uudistukset näkyvät jo työhyvinvoinnissa sekä työn tuottavuudessa ja laadussa. Vähintä ei ole viestinnän ja tehtävän tunnettuuden lisääntyessä kansalaisyhteydenottojen tehokas ja oikeusturvan kannalta laadukas hoitaminen.

Kolmanneksi YK:n lapsen oikeuksien komitean suosituksesta tiivistynyt yhteistyö eduskunnan oikeusasiamiehen kanssa on tärkeää. Tästä yhtenä osoituksena on lapsiasiavaltuutetun toimiston vuoden 2014 syksyllä tekemänä viranomaiskantelu sairaalassa olevien lasten oikeudesta perusopetukseen.

Mutta ilman osastosihteeri Pirkko-Liisa Raution kalenteri- ja organisoimistaitoja lapsiasiavaltuutettu olisi usein väärässä paikassa väärään aikaan.

Ilman lakimies Merike Helanderin kykyä hahmottaa laajoja asiakokonaisuuksia ja yhdistää niihin lapsen oikeuksien näkökulma monen lain valmistelu olisi ohutta YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen suhteen.

Ilman ylitarkastaja Terhi Tuukkasen (viransijaisena 1.1.–30.6.2014) osaamista lasten osallisuudesta, kuulemisesta ja uusien mobiilikasvuympäristöjen merkityksestä emme olisi lasten arjen sykkeessä ja tulevaisuudessa.

Ilman ylitarkastaja Raija Harju-Kivistä (viransijaisena) toimiston tietotaito lastensuojelulasten kuulemiseen ja kokemustiedon hyödyntämiseen sekä lasten hyvinvoinnin tietopohjan kehittämiseen olisi vaatimattomampaa.

Ilman ylitarkastaja Jouko Laaksosen (viransijaisena 1.7.–31.12.2014) ahkeraa luonnetta eivät lapsen oikeuksien viestinnän koordinaatio ja yliopistoyhteistyö olisi edenneet yhtä hyvin.

Edeltäjääni Maria Kaisa Aulaa kiitän uutterasta työstä ja ladun avaamisesta lapsiasiavaltuutetun virassa.

Lopulta kiitän Suomen lapsia – ilman teitä meillä ei olisi mitään, etenkään tulevaisuutta.

Jyväskylässä 27.3.2015

Tuomas Kurttila
Lapsiasiavaltuutettu, 1.5.2014 alkaen


[1] Lapsiasiavaltuutetun toimiston uusi strategia 3.9.2014, liite 1.
[2] THL:n Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet.

[3] WHO-koululaistutkimus/JY (vastaajina 11-, 13-, 15-vuotiaat, 2010).