Yhteiskunnan tarjoama tuki ja suojelu

YK:n lapsen oikeuksien komitea suositteli vuonna 2011, että Suomi valmistelee uuden varhaiskasvatuslain sekä parantaa varhaiskasvatuksen laatua korjaamalla henkilöstön ja lasten määrän välistä epäsuhtaa, varmistaa, että lapset sijoitetaan laitosten sijaan perheenomaiseen hoitoon ja sijaisperheisiin.

Nykytila

Alle 1-vuotiaista vain noin prosentti on Suomessa päivähoidossa (THL). Jo valtaosa 1–5-vuotiaista on päivähoidossa, 3–5-vuotiaista yli 70 prosenttia. Suomessa lasten päivähoitoaste on pienempi kuin muissa Pohjoismaissa.

Suomessa 0–5-vuotiaista lapsista 50 prosenttia on päivähoidossa, kun Ruotsissa vastaava luku on 74 prosenttia, Norjassa 75 prosenttia, Islannissa 75 prosenttia, Tanskassa 82 prosenttia.

Lastensuojelun avohuollon asiakkaana oli alaikäisistä seitsemän prosenttia vuonna 2013 (THL, Lastensuojelurekisteri). Vuonna 1996 vastaava luku oli kolme prosenttia. Avohuollon asiakkuuksissa painottuvat teini-ikäiset, 16–17-vuotiaista avohuollon asiakkaina oli lähes 10 prosenttia.

Huostassa olevien lasten lukumäärä on kaksinkertaistunut 1990-luvun alusta. Vuonna 2013 huostassa oli lähes prosentti lapsista eli noin 11 000 lasta. Erityisesti 16–17-vuotiaiden huostaanotot ovat kasvaneet. Lasten toistuva sijoittaminen kodin ulkopuolelle on nelinkertaistunut viimeisen 20 vuoden aikana.

Lastensuojelun laitoshuollossa yli puoli vuotta olevien lasten määrän on kolminkertaistunut vuodesta 1991.

Hallituskauden toimet

”Lapsiperheiden kotipalveluja ja matalan kynnyksen palveluja kehitetään ja lisätään.”

”Tehostetaan toimia huostaanottojen vähentämiseksi. Lastensuojelussa painopistettä siirretään ennalta ehkäisyyn, varhaisiin tukipalveluihin ja laitosvaltaisuuden purkamiseen. Lastensuojelussa korostetaan perhekeskeisyyttä ja kehitetään perhehoitolainsäädäntöä edelleen ottaen huomioon myös väestön ikääntymisestä syntyvät tarpeet.”

Uusi sosiaalihuoltolaki on tullut voimaan vuoden 2015 alusta alkaen koskien lapsiperheille tarjottavaa kotipalvelua, jota on saatavissa lapsen hyvinvoinnin välttämättömäksi turvaamiseksi. Lain tavoitteena on vahvistaa peruspalveluja ja vähentää korjaavien toimien tarvetta.

Kotipalvelua annetaan toimintakykyä alentavan syyn, kuten sairauden, synnytyksen, vamman tai uupumuksen vuoksi, tai erityisen perhe- tai elämäntilanteen perusteella. Erityisellä perhetilanteella tarkoitetaan esimerkiksi perheenjäsenen kuolemaa, vanhempien eroa tai tilannetta, jossa toinen vanhemmista on vankilassa. Erityinen perhetilanne voi olla esimerkiksi perheessä, jossa on kaksoset tai omainen hoidettavana. Kotipalvelua on jatkossa saatavilla ilman lastensuojelun asiakkuutta.

Sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämiseen ja sosiaalihuoltolain uudistamiseen on valtiontalouden kehyspäätöksessä vuosille 2015–2018 varattu vuosittain 9,4 miljoonaa euroa.

Sosiaali- ja terveysministeriö asetti vuonna 2012 työryhmän selvittämään lastensuojelulain toimivuutta, lastensuojelun toimintakäytäntöjä sekä mahdollisia lainsäädännön muutostarpeita.

Työryhmä teki toimeksiantonsa mukaisesti asiaa koskevia toimenpide-esityksiä, jotka tulivat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toimeenpantavaksi vuosina 2013–2015.

Lastensuojelun kehittämisen toimeenpanosuunnitelma sisältää 54 toimenpidekokonaisuutta. Lastensuojelulakia on uudistettu muun muassa määräaikojen valvonnan tehostamiseksi. Vuodesta 2015 alkaen on varattu 10 miljoonaa euroa vuodessa lastensuojelun uudistamiseen. Tästä rahoituksesta 3,4 miljoonaa euroa on sidottu vuonna 2014 voimaan tulleen lastensuojelulain muutoksen toimeenpanoon.

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviranomainen Valvira on yhteistyössä aluehallintovirastojen kanssa selvittänyt lapsen edun ja osallisuuden toteutumista lastensuojelussa. Vuonna 2013 Valvira teki selvityksen itsemääräämisoikeuden toteutumisesta muun muassa lastensuojelun ympärivuorokautisessa hoidossa olevien lasten osalta.

Selvityksen ja käynnistyneen valvontatoiminnan mukaan lastensuojelun toimintayksiköissä ei tunnettu riittävän hyvin rajoitustoimenpiteitä koskevia säännöksiä.

Vuonna 2013 Valvira toteutti kunnille kyselyn, joka keräsi tietoa kuntien lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun työntekijöiden määristä ja kelpoisuuksista. Huomiota kiinnitettiin muun muassa sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetun lain (272/2005) toteutumiseen.

Selvityksen tulokset osoittavat, että lapsi- ja perhekohtainen lastensuojelu toteutuu kunnissa vaihtelevasti. Joka kolmas lastensuojelun tehtävissä toimivista sosiaalityöntekijöistä oli vailla kelpoisuutta eli epäpäteviä. Viidesosassa kuntia alle puolet sosiaalityöntekijöistä täytti kelpoisuusehdot. Osassa kuntia ei ollut yhtäkään kelpoista sosiaalityöntekijää lastensuojelussa.

Ennen kuluvaa hallituskautta lastensuojelulaissa säädettyjen määräaikojen toteutumista ei ole seurattu systemaattisesti. Valvontatoimenpiteet ovat ennen lastensuojelulain 27 a §:n säätämistä perustuneet muun muassa kanteluista saatuihin tietoihin ja kertaluonteisiin kyselyihin.

Uudistuksen jälkeen Terveyden ja hyvinvoinnin laitos pyytää kunnilta kaksi kertaa kalenterivuoden aikana lastensuojelulaissa säädettyjen määräaikojen toteutumisesta tiedot, jotka Valvira ottaa huomioon valtakunnallisessa ohjaus- ja valvontatehtävässä.

Ensimmäisen toteutetun tiedonkeruun alustavien tietojen perusteella vuodelta 2014 vireille tulleet lastensuojeluilmoitukset ratkaistiin 91 prosentissa tapauksista määräaikojen puitteissa. Lastensuojelutarpeen selvitysten osalta ylitykset olivat laajempia, ne valmistuivat 65 prosentissa tapauksista määräajassa. Lastensuojelun määräajat ylittyivät 202 kunnassa.

Sosiaalihuoltolain uudistuksen myötä lastensuojelulain (417/2007) ilmoitusvelvollisuutta koskeva 25 § muuttuu 1.4.2015 alkaen. Ilmoitusvelvollisten viranomaisten on ilmoitettava lapseen kohdistuneesta fyysisen väkivallan epäilystä suoraan poliisille, lastensuojeluilmoituksen ohella. Ilmoitusvelvollisuus koskee jatkossa rikoslain (39/1889) 20 luvussa seksuaalirikoksena rangaistavaksi säädettyjä tekojen lisäksi 21 luvussa henkeen ja terveyteen kohdistuvana rikoksena rangaistavaksi säädettyjä tekoja, joista säädetty enimmäisrangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta.

Sosiaalihuoltolain uudistusta koskevassa hallituksen esityksessä suositellaan, että ilmoitusvelvolliset tahot ovat tarvittaessa yhteydessä poliisiin harkitessaan, ovatko ilmoituksen tekemiseen velvoittavat olosuhteet kyseisessä tapauksessa olemassa. Konsultointi ei edellytä ilmoittamaan vielä kyseessä olevan henkilön nimeä, joten se madaltaa ilmoittamiskynnystä ja nopeuttaa tiedonkulkua, ja toisaalta ehkäisee väärien ilmoitusten tekoa.

Hallitus päätti rakennepoliittisessa ohjelmassaan 29.8.2013 toimista julkisen talouden kestävyysvajeen kuromiseksi ja talouden kasvuedellytysten vahvistamiseksi. Ohjelmassa linjattiin, että subjektiivista päivähoito-oikeutta rajataan sosiaaliset perusteet huomioon ottavalla tavalla osa-aikaiseksi, kun vanhempi on kotona äitiys-, isyys-, vanhempain- ja tai hoitovapaalla tai kotihoidon tuella.

Kotihoidon tuen saannin edellytyksenä taas olisi, että lapsen huoltajat hoitavat lasta itse. Lapsesta erillään asuvalla vanhemmalla olisi oikeus kotihoidon tukeen. Kotihoidon tukeen oikeuttava aika kiintiöitäisiin puoliksi molemmille huoltajille. Jos lapsella on yksi vanhempi, hän voisi hoitaa lasta kotihoidon tuella, kunnes lapsi täyttää kolme vuotta. Suomessa on noin 17 000 perhettä, joille maksetaan kotihoidon tukea 2–3-vuotiaista lapsista. Esityksen vaikutukset olisivat kohdistuneet noin 25 500:een alle kouluikäiseen lapseen.

Hallitus päätti luopua edellä kuvatun niin sanotun perhepaketin antamisesta, kun tätä koskevat vaikutukset julkiseen talouteen arvioitiin negatiivisiksi.

Hallitus antoi esityksen päivähoitolain muuttamiseksi joulukuussa 2014 (HE 341/2014 vp). Hallituksen esitys hyväksyttiin eduskunnassa 13.3.2015. Eduskunta edellytti tässä yhteydessä, että hallitus seuraa uuden varhaiskasvatuslain kokonaisvaikutuksia, vaikutuksia laatuun ja ryhmäkokoihin, ja ryhtyy varhaiskasvatuslain toisen vaiheen uudistamisen yhteydessä toimenpiteisiin laista puuttuvien keskeisten määritelmien täsmentämiseksi, jotta turvataan lasten kokonaisvaltainen hoiva, kasvu ja kehitys.

Päivähoitolain muuttamisen on tarkoitus olla ensimmäinen vaihe kohti uutta varhaiskasvatuslakia.

Hallituksen esityksen mukaisesti päivähoitolaki muuttui varhaiskasvatuslaiksi ja laissa korostettiin lapsen edun huomioimista päivähoitoa suunniteltaessa ja järjestettäessä.

Lapselle säädettiin oikeus varhaiskasvatukseen, varhaiskasvatuksen tavoitteet uudistettiin ja Opetushallituksesta säädettiin varhaiskasvatuksen asiantuntijavirasto, joka laatii varhaiskasvatussuunnitelman perusteet.

Päiväkodissa tai perhepäivähoidossa lapselle on laadittava henkilökohtainen varhaiskasvatussuunnitelma. Lasten sekä lasten huoltajien osallisuutta ja vaikuttamista korostettiin lisäämällä heidän mahdollisuuksiaan osallistua varhaiskasvatuksen suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin.

Laissa säädettiin ryhmien enimmäiskoosta päiväkodeissa. Kolme vuotta täyttäneiden kokopäivähoidossa olevien lasten ryhmässä saisi olla yhtä aikaa läsnä enintään 21 lasta ja alle kolmevuotiaiden ryhmässä enintään 12. Tämä ei estä eri-ikäisten lasten ryhmien perustamista, kunhan noudatetaan ryhmäkokosäännöstä sekä lasten ja henkilöstön välisiä suhdelukuja.

Varhaiskasvatuslaki sisältää säännöksen toiminnan arvioinnista. Varhaiskasvatuksen järjestäjän on arvioitava antamaansa varhaiskasvatusta sekä osallistuttava ulkopuoliseen toimintansa arviointiin. Varhaiskasvatus sisällytetään Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen toimialaan. Ravintoa ja toimintaympäristöä koskevat säännökset täsmennettiin.

Varhaiskasvatusympäristön on oltava kehittävä, oppimista edistävä sekä terveellinen ja turvallinen. Toimitilojen ja välineiden on oltava asianmukaisia ja niissä on huomioitava esteettömyys.

Sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2009 asettama perhehoitolainsäädännön uudistamista pohtinut työryhmä esitti raportissaan (sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2010:15) säädettäväksi perhehoitolain, johon kootaan perhehoitoa koskevat säännökset. Perhehoitolakia koskeva hallituksen esitys (HE 256/2014 vp) annettiin eduskunnalle marraskuussa 2014 ja lakiesitys hyväksyttiin 27.2.2015.

Hallituksen esityksen mukaan lastensuojelussa ja vammaisten sekä iäkkäiden palveluissa järjestettävää perhepalvelua olisi jatkossa mahdollista antaa perhehoitajan kodin lisäksi perhehoidossa olevan kotona. Perhehoitoa olisi räätälöitävä hoidettavan edun mukaisesti.

Esityksellä on tarkoitus selkeyttää perhehoidosta tehtäviä sopimuksia, perhehoidossa tapahtuvista muutoksista ilmoittamista ja perhekotien valvontaa. Lähtökohtana on, että sijoittajakunta on velvollinen valvomaan tekemiensä sijoitusten onnistumista ja että asiakas saa sellaista palvelua mistä on sovittu.

YK:n yleiskokous hyväksyi vuonna 2011 lapsen oikeuksien sopimukseen tehdyn valinnaisen pöytäkirjan, joka mahdollistaa yksilö- ja valtiovalitukset sekä tutkintamenettelyn lapsen oikeuksien sopimuksella ja sen valinnaisilla pöytäkirjoilla turvattujen oikeuksien loukkauksista. Hallitus antoi esityksen lisäpöytäkirjan ratifioinnista vuoden 2014 joulukuussa, mutta esitystä ei ehditty käsitellä ennen vaalikauden päättymistä.

Lapsiasiavaltuutetun arvio ja suositus

  • Hallituskauden aikana on ollut tavoitteena muuttaa painopistettä korjaavista toimista ongelmia ehkäiseviin toimiin lasten ja perheiden palveluissa. Tästä hyvänä esimerkkinä on sosiaalihuoltolain uudistaminen, joka vahvistaa muun muassa kotipalveluiden saamista perheiden normaalina, ongelmia ehkäisevänä palveluna. Tällä voidaan parhaimmillaan tukea perheiden toimintakykyä ja sitä kautta vaikuttaa lastensuojelutarpeen pienentymiseen.
  • Hallituksen toimissa perheiden tukemiseksi ja lasten hyvinvoinnin takaamiseksi on ristiriitaa palveluiden universaaliuden suhteen. Hallituksen esitys muun muassa sosiaalihuoltolaista sisältää kirjaukset, jossa kotipalveluita saadakseen perheen ongelmat eivät saa palautua perheestä itsestään johtuviin syihin: ”Tarkoituksena on, että palvelua annettaisiin silloin, kun henkilö ei itse voi vaikuttaa avun tarpeeseen eli syy ei ole itse aiheutettu, eikä sitä voida poistaa… Kotipalvelun saaminen ei ole säännöksessä tarkoitetulla tavalla välttämätöntä, jos vanhemmat eivät suoriudu huolenpitotehtävästä omien kyseiseen tilanteeseen liittyvien valintojensa seurauksena…”. Edellä oleva asettaisi muun muassa sosiaalihuoltolain toimeenpanon kunnissa vähintään informaatio-ohjauksen näkökulmasta ristiriitaiseksi. Eduskuntakäsittelyssä perustuslakivaliokunta puuttui kyseiseen kirjaukseen lakiesitystä koskevassa lausunnossaan ja sen seurauksena lain 19 § 2 momenttia tarkennettiin. Kotipalvelua olisi annettava toimintakykyä alentavan syyn tai erityisen perhe- tai elämäntilanteen perusteella niille henkilöille, jotka tarvitsevat apua selviytyäkseen jokapäiväisestä elämästään. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnön mukaan erityisellä perhetilanteella tarkoitettaisiin muun muassa vanhempien erotilannetta tai tilannetta, jossa toinen vanhemmista on vankilassa tai jossa perheessä on kaksoset hoidettavana.[1] Hallituksen kaavailema subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen osoitti samanlaista ristiriitaisuutta.
  • Hallituksen toimet varhaiskasvatuslainsäädännön uudistamiseksi ovat olleet myönteisiä. Monilta osin hallituksen esitys parantaa nykytilaa ja lakisääteistää lapsen saman yksilöllisen kasvun, kehityksen ja oppimisen tuen. Varhaiskasvatuslain uudistamista on jatkettava ripeästi tulevalla hallituskaudella.
  • Lastensuojelun kehittämiseksi hallituskauden aikana on tehty lastensuojelun laadun parantamiseksi laajoja selvityksiä ja monia esityksiä, jotka toimivat pohjana kehittämistyölle. Hallitus on pystynyt parantamaan lasten asemaa laajentamalla ammattihenkilöiden ja viranomaisten ilmoitusvelvollisuutta poliisille seksuaalisen hyväksikäytön ohella muuhun henkeen ja terveyteen kohdistuviin rikoksiin.
  • Lastensuojelun kehittäminen vaatii tulevalla hallituskaudella muun muassa lastensuojelun tehtävärakenteen selkeyttämistä ja yhdenmukaistamista. Lastensuojelu on tarpeen määrittää sosiaalityön erikoistumisalueeksi ja järjestää tähän pätevöittävää erikoistumiskoulutusta. Erityistä huomiota on kiinnitettävä lastensuojelussa toimivien työntekijöiden pätevyyteen. Lapsen kuulemista lastensuojelussa on parannettava. Suomessa on aloitettava lasten kokemustiedon systemaattinen kerääminen lastensuojelusta valtakunnan tasolla. Sijaishuoltoon sijoitetun ja/tai huostaanotetun lapsen biologisten vanhempien tukea on parannettava.
  • Perhehoitoa koskevan lainsäädännön uudistaminen on ollut välttämätön toimenpide tukemaan osaltaan sosiaalihuoltolain uudistamista ja siitä seuraavia lastensuojelulain muutoksia. Sekä sijaishuollossa että vammaisten lasten hoidossa pyritään laitoshoidon vähentämiseen. Ilman toimivaa perhehoitojärjestelmää tämä ei ole mahdollista. Valitettavaa on, että perhehoitolain uudistaminen edellytettiin tehtävän kustannusneutraalisti. Perhehoitolain tavoitteet ja sen suomat mahdollisuudet kehittää perhehoitoa ja sen laatua ovat vaarassa jäädä toteutumatta riittävien varojen puuttuessa. Määrärahojen lisäystä edellyttäisi perhehoidon kuntakohtaisten erojen vähentäminen.
  • Eduskunnan on jatkettava yksilö- ja valtiovalitukset sekä tutkintamenettelyn mahdollistavan YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen valinnaisen lisäpöytäkirjan ratifiointia hallituksen antaman esityksen pohjalta.

 


[1] HE 164/2014 vp, PeVL 36/2014 vp, StVM 27/2014 vp.