Koulu ja oppiminen

YK:n lapsen oikeuksien komitea suositteli vuonna 2011, että Suomi kiinnittää huomiota lasten hyvinvointiin koulussa, varmistaa laitoksiin sijoitettujen lasten yleisopetukseen pääsyn, takaa lasten oikeuden saada mielipiteensä huomioon otetuiksi koulussa.

Nykytila

Oppimistulokset ovat laskeneet vuodesta 2006 kaikilla kolmella mitatulla osaamisalueella eli matematiikassa, äidinkielessä ja luonnontieteissä. Muun muassa heikkojen lukijoiden osuus on kasvanut selvästi. Vuonna 2012 pojista 18 prosenttia ja tytöistä viisi prosenttia suoriutui heikosti Pisa-lukutaitotestissä. Vuonna 2000 poikien vastaava osuus oli 11 prosenttia, tyttöjen kolme prosenttia.

Samaan aikaan koulujen työilmapiiri on parantunut ja yhä useampi 15-vuotias pitää koulusta (THL, Kouluterveyskysely). Oppilaiden mielipiteet jäävät edelleen vähälle huomiolle koulutyön kehittämisessä. Yli 40 prosenttia kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisista arvioi, ettei heidän mielipiteitään oteta huomioon koulutyön kehittämisessä. Vuosituhannen vaihteessa vastaava osuus oli 54 prosenttia (THL, Kouluterveyskysely).

Hallituskauden toimet

”Perusopetuksen järjestämisen lähtökohtana ovat laadukas ja turvallinen lähikoulu sekä yhtenäinen peruskoulu. Palveluiden on oltava tasa-arvoisesti ja tasalaatuisesti kaikkien saatavilla.”

”Koulujen eriytyminen estetään.”

”Sukupuolten välisiä eroja osaamistuloksissa, koulutukseen osallistumisessa ja koulutuksen suorittamisessa kavennetaan ja koulutuksen periytyvyyttä vähennetään.”

Koulunkäynnin ja oppimisen tukea koskevat muutokset tulivat voimaan 1.1.2011 (laki perusopetuslain muuttamisesta 642/2010). Muutoksen tavoitteena oli vahvistaa oppilaan oikeutta saada oppimisen ja koulunkäynnin tukea riittävän varhain ja joustavasti opetuksen yhteydessä, lisätä tuen suunnitelmallisuutta ja tehostaa tukitoimia sekä moniammatillista yhteistyötä.

Opetus- ja kulttuuriministeriö antoi vuoden 2014 helmikuussa eduskunnalle selvityksen kolmiportaisen tuen vaikutuksista.[1] Johtopäätöksenä oli, että kunnat ovat edistyneet kolmiportaisen tuen toimeenpanossa perusopetuslain mukaisesti, mutta erot kuntien välillä ovat huomattavia.

Erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden määrä on kääntynyt laskuun ja tehostettua tukea saavien oppilaiden nousuun. Samaan aikaan oppilashuoltotyö on selvityksen mukaan muuttunut ennaltaehkäisevämmäksi.

Kuntien välisiin eroihin kolmiportaisen tuen toimeenpanossa on kiinnittänyt huomiota myös Valtiontalouden tarkastusvirasto. Sen arvion mukaan erityisopetuksen järjestämisessä kuntien väliset erot ovat kasvaneet ja lainsäädäntö ohjaa kuntia löyhästi.

Kuntien varallisuus ja päätöksenteon valinnat vaikuttavat erityisesti lievin perustein annettuun tukeen. Valtiontalouden tarkastusvirasto painottaa, että oppilaan oikeus perusopetukseen tulisi toteutua koko maassa yhdenvertaisesti.[2]

Peruskouluja oli vuonna 2008 noin 3 200 ja vuoden 2013 lopussa vajaat 2 600.[3] Itä-Suomen aluehallintoviraston mukaan jo kolmannes kyseisen hallintoalueen oppilaista on koulukuljetusten piirissä ja lisääntyvässä määrin koulumatkaan kuluu aikaa lainsäädännön sallima maksimiraja.

Toisaalla kaupunkiympäristöissä on käynnissä sisäinen eriytyminen, joka heijastuu kouluihin. Koulujen toimintaympäristöjen sosioekonomisten ja etnisten erojen kasvu vaikuttaa oppimistulosten eriytymiseen koulujen välillä[4].

Opetus- ja kulttuuriministeriö on jakanut vuosina 2011–2014 yhteensä 200 miljoonaa euroa perusopetuksen ryhmäkokojen pienentämiseen tavoitteena parantaa oppimistuloksia, työrauhaa ja koulussa viihtymistä. Koulutuksellista tasa-arvoa edistäviin toimenpiteisiin on myönnetty vuosina 2012 ja 2013 yhteensä 44,5 miljoonaa euroa.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on osoittanut erityisavustuksia muun muassa koulunkäyntiavustajien palkkaamiseen ja vaativaan erityisopetukseen liittyvään opettajien ja koulunkäyntiavustajien koulutukseen.

Hallituskaudella tehdyt valtiontalouden sopeuttamistoimet eli säästöt ovat kohdistuneet suuressa määrin opetushallintoon. Yleissivistävästä ja toisen asteen koulutuksesta on vuosina 2012–2017 säästetty yhteensä noin miljardi euroa.

Perusopetuksen laatukriteereiden mukaisesti opetusryhmän suositeltava enimmäiskoko on 20–25 oppilasta. Vuonna 2013 suosituksen ylitti 12 prosenttia alakoulun ja kolme prosenttia yläkoulun kaikista opetusryhmistä (OPH, Koulutuksen seurantaraportit).

Opetusryhmien keskimääräinen koko perusopetuksessa on pienentynyt, mutta merkittävä osa oppilaista opiskelee edelleen liian suurissa ryhmissä. Oppilaiden erityisen ja tehostetun tuen tarve ei ole vaikuttanut ryhmäkokoon.

Rakennepoliittisessa ohjelmassa hallitus linjasi esiopetuksen muuttamisesta velvoittavaksi. Uudistuksen tavoitteena on taata perusta oppimisen yhdenvertaiselle toteutumiselle, uudistuksen katsotaan lisäävän koulutuksellista tasa-arvoa ja vähentävän syrjäytymistä.

Perusopetuksen ja lukion tuntijaot uudistettiin hallituskauden aikana. Perusopetuksen valtakunnallisista tavoitteista ja tuntijaosta annettiin valtioneuvoston asetus (422/2012), joka tuli voimaan 1.8.2012. Perusopetuksen uudistamisella tavoiteltiin muun muassa taito- ja taideaineiden, liikunnan sekä ympäristö-, arvo- ja yhteiskunnallisen kasvatuksen vahvistamista.

Opetushallituksen valmistelema esiopetuksen, perusopetuksen ja lisäopetuksen opetussuunnitelmien perusteiden uudistaminen on asettanut tavoitteeksi tulevaisuuden taitojen esille nostamisen akateemisten tietojen rinnalle. Uudistetut opetussuunnitelmat otetaan käyttöön vuosiluokilla 1–6 viimeistään 1.8.2016, seitsemännellä luokalla 1.8.2017, kahdeksannella 1.8.2018 ja yhdeksännellä 1.8.2019.

Lapsiasiavaltuutetun arvio ja esitys

  • Hallituskauden aikana on toteutettu monia tärkeitä uudistuksia varhaiskasvatukseen, perusopetukseen ja lukiokoulutukseen liittyen. Päivähoitolain uudistaminen, perusopetuksen uudet valtakunnalliset tavoitteet ja tuntijako sekä perusopetuksen uudet opetussuunnitelman perusteet ovat myönteisiä askelia lapsen yksilöllisen ja yhteisöllisen kasvun, kehityksen ja oppimisen tukemisessa. Esiopetuksen säätäminen velvoittavaksi jokaista lasta koskien parantaa varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen vuorovaikutusta sekä lapsen oikeutta kasvun, kehityksen ja oppimisen tukeen. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää, että lapsi pystyy osallistumaan ammatillisesti johdettuun esiopetukseen, mikä vaatii esiopetuksen järjestelyissä muun muassa kuljetusten sekä päivähoito- ja esiopetuspäivän niveltämisen huomioon ottamista. Kotiopetuksen mahdollistaminen esiopetuksessa, ilman mekanismia varmistua annetun esiopetuksen tasosta, ei edistä esiopetukselle säädettyjen tavoitteiden toteutumista. Oppimisvaikeuksien tunnistaminen ja niissä tukeminen on tehtävä jokaisen lapsen osalta tiiviillä neuvolan ja varhaiskasvatuksen yhteistyöllä.
  • Perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen siirtyminen digitalisaatioon ja osittaiseen oppikirjattomuuteen vaativat voimakasta opettajakoulutuksen uudistamista ja lasten kokemustiedon hyödyntämistä. Toisen asteen koulutuksessa etäopiskelumahdollisuuksia on kehitettävä ja laajennettava ennakkoluulottomasti.
  • Hallituskauden aikana tehdyt leikkaukset valtion rahoitukseen koskien perusopetusta ja toisen asteen lukiokoulutusta ovat olleet huomattavia. Oppilaan oikeus laadukkaaseen perusopetukseen ei toteudu kaikissa Suomen kunnissa yhdenvertaisesti johtuen muun muassa opettajien lomautuksista ja sijaiskiellosta, joista sijaiskieltoja on pidettävä kaikissa olosuhteissa laittomina. Ylimpien oikeusvalvojien ja aluehallintovirastojen on syytä lisätä laillisuusvalvontaa lapsen oikeudesta koulutukseen sekä oppilas- ja opiskelijahuollon palveluihin. Aluehallintovirastojen toimivaltaa on laajennettava kattamaan mahdollisuus ottaa oma-aloitteisesti käsiteltäväksi havaitsemiaan puutteita lasten perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisessa. Aluehallintovirastoilla on säädettävä toimivalta hallinnollisiin pakkokeinoihin, kuten sanktio- ja toiminnan keskeyttämisuhka.


[1] Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2014:2. Oppimisen ja hyvinvoinnin tuki. Selvitys kolmiportaisen tuen toimeenpanosta.
[2] Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomus 8/2013. Tuloksellisuustarkastuskertomus. Erityisopetus perusopetuksessa.
[3] Suomen virallinen tilasto (SVT): Koulutuksen järjestäjät ja oppilaitokset.
[4] Bernelius, Venla: Eriytyvät kaupunkikoulut: Helsingin peruskoulujen oppilaspohjan erot, perheiden kouluvalinnat ja oppimistuloksiin liittyvät aluevaikutukset osana kaupungin eriytymiskehitystä. Tutkimuksia 1/2013. Helsingin kaupungin tietokeskus.